Puhdas elämä

Elämään kuuluu ilo ja keveys. Se ei ole sama asia kuin viihde, jota nykyään tulvii kaikkialta. Ilo ja keveys tulevat luonnostaan, kun elämme mielekästä ja tarkoituksen mukaista elämää. Jotkut ihmiset löytävät elämän syvemmän tarkoituksen vasta, kun ovat olleet lähellä sen menettämistä. Silloin havahdumme näkemään kaiken itsestään selvänä pitämämme arvon. Pienet asiatkin tuntuvat ihmeiltä, arjen puuhat, jokainen alkava aamu ja läheisen ihmisen kasvot ja ääni.

Ihminen, joka kulkee ylösnousemuksen polkua, löytää merkityksen kaikista arjen haasteista. Kun asiat eivät suju, harjoitamme kärsivällisyyttä. Kun kohtaamme vastustusta tai vihamielisyyttä, harjoitamme tyyneyttä ja luottamusta. Vahvistamme sisäistä rauhaa silloin, kun ympärillä on kaaosta ja levottomuutta. Kun kohtaamme menetystä, opimme siitä, että mikään elämässä ei ole varmaa, pysyvää ja itsestään selvää. Surumme ja ilomme on puhdasta. Emme vastusta elämää, vaan hyväksymme sen sellaisena, miten sen päivittäin kohtaamme.

Kun avaudumme henkiselle ja sielullisuudelle, elämästä tulee täyttä ja merkityksellistä. Ei meidän tarvitse luopua ilosta ja nautinnosta. Luovumme vain itsekkyyden harhasta, joka tekee meidät sokeaksi luonnolliselle runsaudelle, elämän lahjoille ja todelliselle vuorovaikutukselle. Olemme avoimia kauneudelle, tuoksuille, kosketukselle, makunautinnoille ja kaikelle hyvälle, mitä aistimme herkistyneinä kokevat. Se, että nautimme vaikkapa jokaisesta suupalasta syödessämme, osoittaa että arvostamme ruuassa olevaa henkeä ja sielua. Tuoksu ja maku kertovat jotakin olennaista kohteestaan. Herkistyneet aistit kaikkinensa ovat väline elämän syvempien tasojen tuntemiseen.

Sanat muuttavat ajan kuluessa merkitystään. Jotkut vanhanaikaisilta tuntuvat sanat kuvaavat kuitenkin parhaiten merkitystään, kun riisumme ne tietyistä rasitteista. Sana ”kilvoittelu” on tällainen. Se ei kuulu vain uskovaisille, vaan kuvaa ihmisyyteen liittyvää itsekasvatusta, tietoisuuden harjoittamista. Jos joku piirteemme tuottaa vain negatiivisia seurauksia ja ongelmia, meidän tulisi kilvoitella muuntaaksemme noita ominaisuuksia ja luodaksemme mielen alueelle parempia, rakentavampia malleja. Kilvoitteluun liitetään myös paastoaminen, joka ei tarkoita vain ruuasta kieltäytymistä, vaan sekä kehon että mielen puhdistamista liittämällä paastoon hiljaisuutta ja vetäytymistä ulkoisesta elämästä. Tällaisen kilvoittelun avulla pystymme muuntamaan syvälle mieleen juurtuneita vahingollisia ehdollistumia ja ajatustapoja. Helposti turrutamme mieltä syömällä liikaa, tekemällä liikaa töitä, viihteellä ja monenlaisilla riippuvuuksilla. Kun hetkeksi luovumme niistä, alkaa alitajunnasta nousta käsittelemättömiä asioita tietoiseen mieleen ja voimme käsitellä niitä. Näin paastosta tulee henkisesti puhdistava ja se herkistää aisteja.

Ylösnousemuksen tiellä kilvoittelemme päivittäin. Tulemme tietoisiksi sanoistamme, ajatuksistamme ja asenteistamme ja niiden voimasta. Opimme liittämään niitä sydänvoimiin ja siten heijastamaan kauneutta ja hyvyyttä ympärillemme aurakenttämme kautta.

Vaali elämää itsessäsi

Etterikeho on valokudos, johon elämä ja tietoisuus on asettunut. Jokaisella elimellä on vastineensa eetteripuolella ja se vastine sisältää soluohjelmoinnin ja -muistin, jonka mukaan se toimii. Niin kuin kasvissa on jo siemenvaiheessa tieto koko sen kehityskaaresta, on meillä eteerisessä solumuistissa tieto niistä kehitysvaiheista, jotka sisältyvät ylösnousemukseen, koko se polku ja ne kaikki transformaatiovaiheet, jotka tulemme käymään läpi kulkiessamme kohti todellista ydinolemustamme, ykseystilaa, jossa Ihminen toteutuu sielullisena ja henkisenä olentona.

Eetteritasolla elämä heijastaa alkulähteen ykseyttä ja kauneutta. Ihminen on eriytynyt kuitenkin kauas tuosta alkuperästään ja nyt on aika palata takaisin. Miten voisimme kuoriutua kaikesta sameudesta, kovettumisista ja haurastumisista, joita olemme matkan varrella keränneet. Minkälaista olisi terve elämä, joka voisi palauttaa puhtautemme ja elinvoimaisuutemme?

Eetterikehossa on silmälle näkymättömiä orgaaneja, jotka ylläpitävät elämän virtoja monilla tasoilla, joista tärkeimmät ovat fyysinen, sielullinen ja henkinen. Noita orgaaneja kutsutaan chakroiksi. Suurimmalla osalla ihmisistä ne ovat kuin nupullaan olevia kukkia. Kun eteerinen puoli vapautuu sameista kerroksista, joiden alla on tunnetason kipuja ja haavoja, nuo kukat pääsevät avautumaan aste asteelta. Niissä on monia terälehtikerroksia, josta jokainen kerros avautuu uudenlaiselle hienojakoisemmalle todellisuustasolle, ja lopulta puhtaan valon yhteyteen.

Rukous, hiljentyminen ja meditaatio, johon sisältyy tarkoitus puhdistua ja yhdistyä lopulta Valoon, Jumalaan meissä, on edellytys eetterikehon palautumiseen alkuperäiseen tilaansa. Kun etsimme sisäistä hiljaisuuden tilaa, tulemme tuntemaan oman sielumme. Kun alamme tuntea todellista itseämme, tiedämme, mitä on olla rakastettu. Meidän ei tarvitse olla enää ”rakkauden kerjäläisiä”, jotka etsimme jatkuvasti hyväksyntää ja rakkautta itsemme ulkopuolelta, ja kun emme sitä löydä, tunnemme aina olevamme yksin. Tuollainen hyväksynnän hakeminen kuluttaa valtavasti voimiamme. Kun olemme hiljaisuuden kautta yhteydessä omaan sisäiseen valoomme, alamme säteillä rakkautta  myös muille. Tuossa todellisessa rakkauden laadussa on sellainen hyväksynnän henki, jossa toinenkin ihminen voi kohdata todellista Itseään. Näin olemme merkittävässä vuorovaikutuksessa kohtaamiemme ihmisten kanssa.

Eetterikeho tarvitsee ravintoa niin kuin fyysinenkin kehommekin. Jos syömme puhdasta, ravitsevaa ruokaa, niin ruuassa oleva elävä voima ravitsee myös eteeristä puoltamme. Monet uskonnot opettavat meitä siunaamaan ruokamme, jolloin siihen tulee mukaan henkistä valoa. Ruoka alkaa värähdellä tavalla, joka tekee sen helposti sulavaksi ja imeytyväksi heille, jotka sen syövät. Samoin voimme tehdä vedelle, joka niin helposti vastaanottaa informaatiota. Voimme siunata veteen käsiemme ja ajatustemme kautta sisältöä, joka parantaa ja puhdistaa kehoamme. Se on niin yksinkertainen ja helppo tapa, että sitä ei osata arvostaa tarpeeksi. Voimme ladata veteen sanojen henkeä ja voimaa. Esimerkiksi ILO, RAUHA, TASAPAINO, LEVOLLINEN UNI jne. ovat voimallisia sanoja, kun niihin liittää sen tunteen, mitä ne herättävät. Muutamassa päivässä huomaat siunatun veden vaikutuksen, kun juot sitä säännöllisesti tietoisena siihen ladatuista sanoista.

Avautuminen luontoyhteyteen vahvistaa ja ravitsee myös. Etsi kotisi läheltä pieniä voimapaikkoja. Usein ne ovat lähellä isoja puita tai kiviä. Kun kuljet keskittyen jalkoihin ja maayhteyteen, jalkasi ohjaavat sinut oikeaan paikkaan. Keskittyneellä katseella voit myös havaita luonnossa paikkoja, jotka alkavat vetää puoleensa. Tunnet sen sydämessäsi. Hiljene siinä, hengitä yhdessä puun tai paikan energian kanssa ja kohta alat huomata, miten mielesi rauhoittuu ja energiasi tasapainottuvat. Jos paikka löytyy lenkkipolkusi tai kotisi läheltä, ala käydä siellä säännöllisesti. Luonnossa olevat henget, maaäidin enkelit ja aurinkoenkelit, kerääntyvät tuohon paikkaan jo odottamaan tuloasi, sillä he ovat tulleet tukemaan kaikkea sitä, mitä eteerinen puolesi tarvitsee.

Oikeat, puhtaat ajatukset, teot ja sanat sisältävät suuren määrän korkeasti värähtelevää energiaa ja valoa. Pahan tahtoiset, ilkeät sanat ja teot vahingoittavat ja haavoittavat. Olen nähnyt ihmisten eetterikehossa haavoja, jotka ovat syntyneet negatiivisten ihmissuhteiden kautta. Vähättelemällä jatkuvasti toista ihmistä murramme hänen eteeristä eheyttään. Jos koemme paljon isoja suruja, ne jättävät jälkensä. Kerran hoidin erästä naista, jonka eteerisestä sydämestä nypin ison määrän ohuita, kipeää tekeviä neuloja. Samalla tunsin syvää surua. Kun kuvailin tuntemuksiani, hän kertoi, että hänen tyttärensä käytti huumeita. Kun tytär piikitti itseään, ne lävistivät äidin sydämen. Näin se, mitä teemme ja sanomme, ei vahingoita pelkästään itseämme, vaan se heijastuu moniin ympärillämme. Kun pysymme yhteydessä sisäisen Itsemme valoon, se suojaa meitä negatiiviselta vaikutukselta ja puhdistaa samalla  yleistä ilmapiiriä. Koska tuo äiti oli niin täynnä huolta, väsymystä ja surua, hän tuli suojattomaksi sille, mitä tyttärelle tapahtui.

Tietoinen syvä hengitys, rentoutuminen ja sisäiset liikkeet vahvistavat eetterikehoa. Tähän perustuu monet menetelmät, esimerkiksi jooga. Praana, elämänenergia vahvistuu ja lisääntyy näiden harjoitusten myötä. Kun siihen yhdistyy vielä henkinen valo, parantava vaikutus kertautuu.

Mitä enemmän sielusydän avautuu valon yhteyteen, alkavat sisäiset kukkamme avata terälehtiään ja tietoisuus laajentua uusille tasoille.

Huumeiden vaikutus tajunnan laajentumiseen keinotekoisesti on hyvin ongelmallista, kun tarkastelee asiaa henkisestä käsin. En tarkoita tässä riippuvuuskäyttöä, vaan sellaista, missä huumeiden avulla pyritään avaamaan tietoisuutta. Tietoisuuden laajeneminen on asteittaista ja sen pitäisi tapahtua harmoniassa kokonaisuuden kanssa. Siihen ihmisellä on vahva sisäinen ohjaus, jota henkinen maailma valvoo ja tukee. Kun keinotekoisesti avaamme tajuntaa, on eetterikehomme valmistautumaton siihen. Siellä olevat varjot ja samentumat nousevat esiin hallusinaatioina ja irtoavat näin eteriteetistä. Niistä tulee demonisia, ihmisestä irrallaan olevia hahmoja. Irrallisina eetterikehosta menetämme mahdollisuuden työskennellä niiden (varjojemme) kanssa ja muuntaa ne voimaksi ja viisaudeksi, joka kantaa meitä eteenpäin kasvun tiellä. Kun sitten kohtaamme todellisia kasvun haasteita ja sisältämme nousevia esteitä, meillä ei olekaan tarvittavaa voimaa ja ymmärrystä kohdata ja työstää niitä. Kun tietoisesti muunnamme varjojen energiaa puhtaaksi voimaksi, se kohottaa meitä uudelle tasolle. Huumeiden käytön seurauksena tapahtuneiden vahinkojen korjaamiseksi tarvitaan uudelleen juurtumista omaan arkeen, paljon tietoista työskentelyä ja eteeristä kehoa vahvistavia hoitoja.

Kaikissa luostareissa, niin kristillisissä kuin buddhalaisissa, arvostetaan arjen toimintaa ja työskentelyä muiden ja yhteisön hyväksi, palvelua mielen puhdistamiseksi. Miten voisimme palvella tänä päivänä omassa arjessamme, suorittaa kaikki puuhat puhtaan mielen tilassa. Oikea mielen tila on suorin tie eteerisen puolen puhdistumiseen ja eheytymiseen.

Mitä pitemmällä olemme ylösnousemus- ja transformaatio vaiheessa, sitä enemmän tarvitsemme kaikkien voimiemme keskittynyttä harmoniaa.

Mitä on todellinen itsensä rakastaminen ja arvostaminen? Siihen liittyy ymmärrys siitä, että Itse on loputon syvä lähde ja että tunnemme siitä vain osan. Tuon suuruuden ymmärtäminen synnyttää nöyryyttä, kunnioitusta ja kiitollisuutta. Meille tulee luonnollinen tarve vaalia yhteyttä tuohon itsemme syvyydessä olevaan kauneuteen.

Eteerisestä kehosta

Tänään puhun teille ihmisen eetterikehosta. Ensimmäisessä artikkelissa mainitsin, että enkelten kehot ovat hienojakoista eteeristä valoainetta. Jotta ihmisen eetterikeho tulisi samankaltaiseksi, tarvitaan pitkää puhdistumisprosessia ja ylösnousemusta, jossa ihminen voi kokea kirkastumisen. Ortodoksit puhuvat jumaloitumisesta, buddhalaiset työskentelevät mielen kirkastamiseksi puhtaan myötätunnon saavuttamisen ja tietoisuustyöskentelyn avulla.

Eteerinen keho on kuin fyysisen kehon kaksoiskappale, fyysisen ollessa sen aisteille näkyvä puoli, materiaalinen ja kosketeltavissa. Ilman eetterikehoa fyysinen keho hajoaisi nopeasti. Kuolemassa eteerinen puoli irtoaa fyysisestä.

Kun ihminen vanhenee, hän alkaa käydä elämäänsä läpi. Muistot nousevat elävästi esiin jopa varhaisesta lapsuudesta. Ne vapautuvat eetterikehosta, sillä muisti sijaitsee yhtä lailla eteerisissä soluissa kehon tasolla kuin aivoissa. Jos ihminen kuolee yllättäen kehon ollessa vielä elinvoimainen, elämä kulkee kuin nopeutettuna nauhana ihmisen sisäisten silmien edessä. Monet kuolemankokemuksen läpikäyneet kertovat tästä. Tapahtuu paljon muutakin, johon en tässä enempää syvenny.

Kun eetteripuoli on joustava, valoisa ja elinvoimainen, ihminen on terve. Jos se samenee, haurastuu, tukkiutuu tai kovettuu, alkaa fyysinen puoli voida huonosti tai sairastua. Tietyt sairaudet johtuvat kovettumisesta, toiset taas haurastumisesta ja kaikenlaiset tukokset vähentävät elinvoimaa. Myös mentaalisen puolen sairastuminen voi johtua näistä syistä.

Soluinformaatio ja dna ovat eetterikehossa ja määrittelevät solujen toimintoja. On myös hienojakoisempaa soluinformaatiota, jota tiede ei ole vielä todennut, dna.n korkeammat eteeriset kerrokset, jotka sisältävät mentaalista, sielullista ja henkistä tietoisuutta. Tämä on luettavissa ihmisen aurakentän energiavärähtelystä, jos lukija pystyy tunnistamaan energioita. On kuitenkin harvinaista ja vaatii korkeaa tietoisuutta osata lukea oikein tuota informaatiota. Se ilmenee usein symbolisina kuvina, tarinoita tai tietona. Kehosta purkautuva energia voidaan tuntea myös erilaisina olotiloina esimerkiksi surun, pettymyksen tai vihan ilmapiirinä. Hoitaja voi kokea monenlaisia tunteita ja sisältöjä tietoisuusvirroissa ihmisten kanssa työskennellessä. Kokematon hoitaja voi tulkita väärin noita merkkejä ja siksi onkin parempi jättää hoidettavan itsensä tulkittavaksi ne merkit ja kuvat, joita työskennellessä ilmenee. Arvokkainta on hoitoa vastaanottavan ihmisen oma kokemus, se, mitä hän saa syvässä rentouden tilassa.

Syvä rentoutuminen on avain itsetiedostamiseen. Siinä tilassa eetterikehosta vapautuu sinne lukkiutuneita ja haitallisia sisältöjä. Puhdistuminen on jatkuvaa jos rentoudumme tietoisesti päivittäin. Se edellyttää mielen valmiutta kohdata mitä tahansa muistoja, mitkä ovat unohtuneet sisällemme. Se edellyttää myös luovuttamisen kykyä ja kykyä antaa anteeksi sekä itselleen että muille. Nöyryyttä tarvitaan myös myöntää omia virheitä. Valon Kosketus -hoidossa hoitajan tehtävä on auttaa eetterikehoa vapautumaan vahingollisista aineksista ja tulemaan kirkkaaksi ja joustavaksi.

Seuraavassa artikkelissa kerron lisää niistä keinoista, millä voimme auttaa itseämme…

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Arjen kokeminen pyhänä ja merkityksellisenä on avain todellisuuden syvempään kokemiseen!

vapaaksi kuormista

Ihmisiä hoitaessani opin tuntemaan ei ainoastaan ihon pinnalla virtaavien meridiaanien ja nadien energioita, vaan syvemmissä kerroksissa olevia tunne- ja mentaalienergioita, joiden laatu ja vaikutus heijastui aurakenttään ihmisen kehon ulkopuolelle. Tukokset ja samentumat kehon sisäisissä kerroksissa aiheuttivat erilaisia ongelmia ja vaivoja terveydentilassa. Huomasin, että valo lähti purkamaan, hajottamaan ja puhdistamaan samentumia aurasta ja sitä mukaa kun ne kevenivät, alkoi sisäkerroksista, tunnepatoumien varastosta, vapautua raskaita energioita lisää. Tajusin, että tavoitteena oli saada ne vapautumaan syvältä kehosta eikä pelkästään aurakentästä. Näin jokin ongelma purkautui juurineen eikä se enää toistunut myöhemmin. Tällainen hoitaminen aiheutti ihmisissä syvällisen vapautumisen, jonka yhteydessä saattoi purkautua tunteita näkyvästi ja kuuluvasti.

Hoidon ensimmäinen vaikutus oli syvällinen rentoutuminen ja stressistä vapautuminen. Ilman sitä ei paraneminen fyysisellä tasolla voinut tapahtua. Samalla tapahtui myös ongelmien kohtaamista. Usein nousi esiin traumaattisia tapahtumia lapsuudesta. Jokin muisto palautui elävästi kokemukseen ja sen muistaminen vapautti erilaisia ehdollistumia mielen tasolta. Valon virtaus avasi solmuja ja vapautti noita vanhoja, patoutuneita informaatio- ja energiapaketteja.

Useimpien ihmisten kohdalla fyysinen sairaus ei parantunut noin vain, niin kuin kerroin edellisissä artikkeleissa, vaan pitää kohdata sairauden taustalla olevia syitä. Useimpien sairauksien taustalla on pitkäaikaista stressiä, vääriä elämäntapoja ja oman tilan puutetta, syyllisyyttä, häpeää ym.. Hoitajan tehtävä on auttaa ihmistä ymmärtämään, mitä pitäisi huomioida, mistä vapautua ja mitä muuttaa elämässä.

Ihmisiin on kerääntynyt paljon vanhoja asioita. Yritämme usein vain sietää hankalia asioita elämässä ja suljemme niitä sisäämme. Siksi on tärkeää miettiä, mistä jo voisi päästää irti. Olisiko syytä vapautua ja tehdä anteeksianto ja -saamisharjoituksia. Olisiko hyvä käsitellä oikein kunnolla jokin vanha asia ja laittaa sitten se sivuun ja jatkaa elämää vähän viisaampana. Voisimmeko joskus istahtaa alas ja selvittää, mitä oikeasti haluamme ja sanoa se sitten ääneen läheisille. Näin ottaisimme vastuun kaikesta siitä, mitä valitsemme, koemme ja teemme. Se olisi rakkaudenteko itsellemme: vapauttaisimme monia kuormia energiakentästämme ja voisimme kokea enemmän iloa ja keveyttä.

On aina ihanaa nähdä ihminen keventyneenä kuormastaan. Kasvot ja olemus rentoutuneena, elämänvirtojen vapautumisesta noussut hehku aurassa.

Luonnossa kaikki tieto

Alussa parantaminen oli niin viatonta. En itsekään tiennyt, miten kaikki tapahtuu, luotin vain valon ehdottomaan viisauteen ja ohjaukseen. Valo ohjautui aina juuri sinne, missä ongelman syy oli, ja eteni hoidon aikana vaiheesta toiseen ilman että vaikutin siihen. Minun tehtäväni oli antautua ja kuunnella. Asiakkaita oli viikonloppuisin Heponiemessä ja muutaman vuoden kuluttua myös Helsingissä lähellä Temppeliaukion kirkkoa valoisassa neljännen kerroksen huoneessa.

Opetus jatkui öisin unen aikana. Heräsin siihen, että minulle oli juuri opetettu jokin meridiaani, esimerkiksi munuaisiin liittyvä. Minulle painotettiin muutamaa tärkeää pistettä meridiaanilla ja annettiin ohje, miten myrkkyjä tulisi ohjata ulos kehosta. Siirsin opetuksen tietoiseen muistiin ja jatkoin sitten uniani. Seuraavana päivänä hoitooni tuleva ihminen kärsi munuaistulehduksesta. Sain heti käyttööni unessa vastaanottamani tiedon ja hoidin ohjeiden mukaan. Näin minulle opetettiin kaikki meridiaanit yksi kerrallaan.

Vähitellen hoitoon liittyi enemmän tietoista ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu ja miten. Jokaisen hoidon aikana opin jotakin uutta. Kerran kysyin aamulla, kuka minulle näitä meridiaaneja ja akupisteitä opettaa, ja näin iloiset itämaiset miehen kasvot ja kuulin nimen Fu Jong. Hänen opetuksensa jatkuivat puolisen vuotta, kunnes hallitsin tarpeellisen määrän hänen opetuksiaan.

Luonto oli myös suuri opettajani. Asuimme kylältä sivussa kosken rannalla kallioiden ympäröimässä pienessä laaksossa. Luonto avautui minulle elävänä, elämää sykkivänä voimien ja viisauden lähteenä. Olimme Erkin kanssa jo heti seurustelumme alussa haaveilleet isosta puutarhasta, jossa voisimme kasvattaa omaa ruokaamme. Tutustuimme biodynaamiseen viljelyyn kirjallisuuden kautta, ja aloimme kasvattaa ja laajentaa vuosi vuodelta puutarhaa talon ympärillä. Alussa ohjeet olivat tärkeitä, mutta melko pian huomasimme, että luonto itse ohjaa meitä ja aloimme noudattaa intuitiivista tietoa maan ja kasvien hoidossa. Iltaisin Erkki käveli kaikkien istutusten ympäri siunaten maata niin kuin intiaanit. Kun laitoin siemeniä tai taimia maahan, tunsin suurta rakkautta sydämessäni koko luomakuntaa kohtaan. Opin tuntemaan luonnon voimia ja monenlaisia elementaaliolentoja, jotka työskentelivät kanssamme maan elävöittämiseksi. Nämä vuodet Karjalohjalla tammikuusta 1977 syyskuuhun 1990 olivat elämäni onnellisinta aikaa. Suuri merkitys oli myös perheyhteisöllämme. Kanssamme asui neljä lievästi kehitysvammaista, yksi lapsi ja kolme aikuista. Lisäksi meillä asui jonkin aikaa joku avustava aikuinen, esimerkiksi lastemme steinerkoulun opettaja Leena, joiden ansiosta saatoin tehdä omaa hoitotyötäni. Myös eräs hollantilainen nuoripari oli monena kesänä meillä auttamassa.

Tietoa tulvi kaikkialta. Aikaisemmin luin paljon. Olin opiskellut muutaman vuoden kirjallisuutta, taidehistoriaa ja ranskan kieltä ja kulttuuria. Kun opiskeluaikana henkinen maailma avautui minulle, alkoi lukeminen käydä vaikeaksi. Maalla asuessa lukeminen loppui kokonaan. Tuntui, että tietoa tulvi kaikkialta. Luonto on elävä tietopankki. Essealaiskirjoissa Jeesus sanoo, että laki ei ole vain kirjoissa, vaan se on kaikkialla luonnossa: vedessä, kallioissa, kivissä ja kasveissa. Luonto on täynnä informaatiota, joka on kirjattuna sen eteeriseen valokudokseen.

Huomasin ulkona työskennellessäni, että aika ajoin auringon kautta virtasi pyhää valokastetta maahan, kuin maan energiaa olisi puhdistettu ja pyhitetty. Tämä alkoi 1984 ja sitä jatkui säännöllisin välein. Puhuin siitä Erkin kanssa ja hänkin oli kokenut sen. Siihen liittyi tunne kaiken hiljenemisestä kuin aika olisi pysähtynyt. Ymmärsin, että nämä erityiset siunaukset kohottivat energioita maan päällä, puhdistivat vesiä ja latasivat korkeaa informaatiota luonnon eläviin kirjoihin.

Paljon myöhemmin, kesällä 2003, vietin paljon aikaa Heinävedellä. Olin kerran Lintulan luostarin lähistöllä erään järven rannalla. Siellä oli kaunis skiitta, jossa hiljentyessäni sain yhteyden Maaäitiin ja taivaalliseen Äitiin. ”Maa tulee uudistumaan!” oli kiteytettynä heidän viestinsä minulle. Myöhemmin istahdin rannalle ja katselin järvelle. Oikealla oli niemi ja sen ranta kohosi sileänä kalliona vedestä. Kallio alkoi elää ja hehkua hiljaista valoa. Se avautua minulle ja kertoi tulevasta maasta. Ihmettelin sitä, ettei kallion tietoisuus kantanutkaan menneisyyden tarinoita, vaan uuden maan, tulevaisuuden kuvia. Nimitin tuon kallion mielessäni Kristuskallioksi. Tämä oli hyvin merkittävä kokemus. Se kertoi, että luonto oli jo osin siirtynyt kokonaan uuteen eteeriseen tasoon.

Vaikka meillä on ilmastonmuutos ja isot saasteongelmat, silti energioiden taso kohoaa ja synnyttää suuren muutoksen sekä ihmisen tietoisuudessa että planeetalla. Ihmiset tulevat vielä ratkaisemaan monia ongelmia. Tärkeintä on tahto. Tahto luopua itsekkyydestä ja ahneudesta. Tahto suojella elämää. Tahto rauhaan ja vuorovaikutukseen. Hengen ja sielun olemassaolon tiedostaminen.

Henkinen ohjaus tehtävääni

Vähitellen huomasin olevani henkisessä koulutuksessa. Sisäinen ohjaus oli selkeää tapahtuen joskus spontaanisti jossakin tilanteessa, mutta useimmin se tapahtui joko unessa tai hiljentyessä. 17-vuotiaana tein tietoisen valinnan lähteä seuraamaan sitä polkua, mikä minulle osoitetaan. Vuoden 1972-73 vietin Ranskassa kieltä opiskelemassa. Siellä ollessa minulle avautui henkinen maailma kahden intensiivisen viikon aikana. Silloin sain myös näkyjä tehtävästäni, tulevasta miehestäni ja lapsistani. Kun palasin Suomeen, menin Helsinkiin opiskelemaan. Opiskeluvuosina aloin nähdä kasvien ja ihmisten auroja. Kenenkään kanssa en voinut puhua niistä, olin kokemusteni kanssa täysin yksin. Sitten tapasin erään miehen, jonka kautta virtasi jumalallinen valo. Häneltä sain niin lempeää ja rakastavaa ohjausta, etten tuntenut enää yksinäisyyttä. Hänestä tuli minun ja tulevan mieheni Erkin elinikäinen ystävä. Hän on nyt jo jättänyt kehonsa ja kohonnut Valoon.

Henkistä intensiivistä koulutusta jatkui kaikkiaan 7 vuotta. Kun se päättyi, olivat molemmat lapseni jo syntyneet. Eräänä päivänä minut ohjattiin meditoimaan ja sen aikana sain tiedon, että olen valmis tehtävääni. Tuohon aikaan olimme huolissamme anopistani, joka oli ison vatsaleikkauksen jälkeen kärsinyt kiinnikkeistä. Ne olivat kuroutuneet suolen ympäri ja useamman kerran hänet kiidätettiin sairaalaan suoliston kuolion takia. Hän ei enää pystynyt syömään muuta ravintoa kuin ohueksi velliksi sekoitettua nestemäistä ruokaa. Kysyin häneltä, voisinko hoitaa häntä omalla tavallani. Hän suostui. Hän asettui sänkyyn pitkälleen ja peittelin hänet. Hoidin ensin etäältä ja sitten laitoin käteni hänen vatsansa yläpuolelle noin puolen metrin korkeudelle. Kun olin hetken pidellyt käsiäni siinä, hän alkoi valittaa kylmää. Laitoin toisen peiton hänen päälleen ja vielä villahuovan ja jatkoin siitä, mihin jäin. Kohta hänen hampaansa alkoivat kalista kylmästä. Pidin edelleen käsiäni vatsan yläpuolella ja jonkin ajan kuluttua käteni kiskaistiin ylös kovalla paineella. Hän sanoi, että ihan kuin kanto olisi juurineen kiskottu hänestä ulos. Sen jälkeen sain luvan lopettaa ja hieroin häntä kevyesti ja lämpö alkoi palautua. Hän jäi siihen lepäilemään. Siihen loppuivat kaikki vatsavaivat ja kiinnikkeet tulivat ulosteen mukana pois hänen kertomansa mukaan. Nyt hän on jo kohta 90-vuotia ja voi edelleen hyvin. Kiinteä ruokakin alkoi maistua hoidon jälkeen eikä sairaalareissuja ole tarvinnut tehdä.

Tämä oli siis ensimmäinen hoitoni ja se tapahtui Karjalohjalla asuessamme. Kun noin vuoden kuluttua anoppini hoidosta kolme naista perustivat yhdessä henkisen kurssikeskuksen Karjalohjalle. He olivat kuulleet lahjastani ja pyysivät minua sinne hoitamaan ihmisiä. Ilmoittauduin Turkuun vyöhyketerapiakoulutukseen ja sitten uskaltauduin hoitamaan keskuksen asiakkaita.

Ensimmäinen hoitoni siellä oli dramaattinen, kun Meri Lehtinen pyysi minua hoitamaan kurssilaisiaan, joita oli toistakymmentä. Sanoin hoitavani ensin vain yhden. Menin sinne marraskuisena pimeänä iltana. Meri ehdotti, että hoitaisin salin lattialla ja muut voisivat katsoa ympärillä istuen. Niin tehtiin, vaikka tunsin jännitystä. Aloitin hoidettavaksi ilmoittautuneen naisen kanssa. Olin polvillani lattialla ja painelin hänen jalkapohjiaan. Käteni pysähtyi oikean jalan sivuun ja tunsin kylmän virran. Nainen säikähti ja sanoi, että tuntee kuin jääpalalla hierottaisiin hänen alavatsaansa. Sanoin, että hänellä on kasvain munasarjassa ja sitä hoidetaan. Hän kertoi, että oli menossa sen takia leikkaukseen. Myöhemmin kuulin, että kasvain oli hävinnyt eikä leikkausta tarvittu.

Siitä alkoi minun polkuni ihmisten hoitajana.

Valosta, ihmisestä ja parantamisesta

Tervetuloa artikkelisarjaani henkisestä kasvusta, valolla parantamisesta ja ihmisen kokonaisuudesta!

Tänään puhun asiasta, joka on jokaisen ihmisen olemassaolon ytimessä eli henkisestä valosta, hengellisyydestä. Valo, joka on kaiken olemassaolon taustalla ja ytimessä on ilmentymätöntä, luovaa alkuvaloa, josta kaikki näkyvä on saanut alkunsa. Tuo valo ilmenee siellä, missä siihen kiinnitetään huomiota. Tiedekin on löytänyt nuo valon alkeishiukkaset, jotka ilmestyvät esiin vain, kun niitä huomioidaan. Kukaan ei oikein tiedä, mistä ne tulevat ja minne ne menevät. Pyhässä tekstissä sanotaan, että Henki on kuin tuuli, se ilmenee siellä, missä se tahtoo.

Rukouksen, hiljentymisen ja meditaation kautta ihminen asettuu korkeimman valon puoleen. Meissä on syvällä sisimmässä luonnollinen tarve etsiä yhteyttä valoon, joka merkitsee ykseyden, rauhan ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Ilman tuota kokemusta olemme eristyksissä ja yksin. Valon yhteydessä koemme tuon ykseyden tunteen ja kaikkiallisen, ehdottoman rakkauden.

Sain tietoisen kokemuksen valosta ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, kun kysyin äidiltäni, kuka on Jumala. Samassa muistin valon ja Jumalan. Tunsin, miten se laskeutui kaiken ylle. Rakkaus avautui sydämessäni ja näin, miten kaikki kylpi tuossa rakkaudessa ja valossa.

Olin aina hyvin herkkä kokemaan energioita. Energiat ovat värähtelevää informaatiota toisin kuin valo, joka on puhdasta läsnäoloa. Ihminen kokee sen pyhyytenä ja hiljenee sen äärellä. Kun valo värähtelee, se on aktiivista ja muuntuu korkeaksi energiaksi. Silloin se saa luovan ja ilmenevän laadun. Kun valo läpäisee aineen, aineen energiataajuus kohoaa ja muuntuu kirkkaaksi ja kevyeksi, ja se puhdistuu alemmista energioista.

Enkelit ovat valo-olentoja. Heidän olemuksensa on rakentunut korkeasta eteerisestä aineesta. Enkelin läsnä ollessa ja ilmentyessä koemme, että ympäristö kirkastuu, värit muuttuvat heleäksi ja kauniiksi ja tunnemme rauhaa. Joskus kaikki äänet etääntyvät ja mieli hiljenee.

Epäpuhtaat energiat tuntuvat raskailta ja kipeiltä. Niiden lähellä ja läsnä ollessa on vaikea hengittää. Energiaherkkyyteni takia minun oli vaikea olla pitkään sairaiden ihmisten lähellä. Kerran 15-vuotiaana täydessä linja-autossa istuin erään vanhemman naisen vieressä ja vähitellen aloin tuntea oloni todella tukalaksi. Tunsin hyvin kipeän energiavirran tulevan hänen vatsastaan ja se alkoi sattua sisälläni. Hän vaikutti hiljaiselta, sulkeutuneelta ja tuskaiselta. Tunsin myötätuntoa häntä kohtaan, mutta samalla teki mieli juosta pois, kun oloni tuli niin huonoksi ja raskaaksi. Olin jo vähällä pyörtyä, kun kuuli sisältäni äänen: ”Keskity valoon!” Aloin rukoilla hiljaa. Kohta tunsin valon, joka virtasi minuun ja vei kivun pois. Kun oloni helpottui, avasin silmät. Huomasin, että vieressä olevan naisenkin ilme oli rentoutunut ja hänen olonsa myös keventynyt. Loppumatka rippileiriltä kotiin sujui hyvin.

Tämä oli ensimmäinen kertani, kun oivalsin valon parantavan vaikutuksen, ja se oli vaikuttanut minuun niin, että opin oman oloni kautta puhdistamaan sairasta ja kipeää energiaa ympäriltäni. Jumala oli minulle olemassa suurena pyhänä valona, joka ei rajoittunut kirkkoon, eikä mihinkään uskontoon, vaan joka kuului kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle. Eläimet ja kasvit elivät tuosta valosta, sillä kaikki elämä perustui valoon ja hengitti valoa.

Oli olemassa myös valon puutetta. Aineellisella tasolla oli tiivistymiä, mitä valo ei läpäissyt. Ihmisen kehossa se ilmeni kovettumina ja alkavina tai jo puhjenneina sairauksina. Luonnossa oli paikkoja, joissa valoa ei havainnut ja usein ne olivat ihmisen saastuttamia. Ihminen jätti jälkensä kaikkialle. Oli paikkoja, joissa tunsin tuskaa ja kipua. Noille paikoille oli oma tarinansa. Luonnon eteerinen puoli kantoi informaatiota ja jälkiä siitä, mitä noissa paikoissa oli tapahtunut. Se sattui sisälläni aivan kuin sairaan ihmisen energia.

Kun opettelin energian puhdistamista valon taajuuksilla, helpotin omaa oloani. Olin lapsesta alkaen oppinut, että auttamalla ja palvelemalla toisia, saa iloa ja rauhaa. Sain kasvaa tiiviissä perheyhteisössä isoäidin, kahden siskon ja vanhempien kanssa. Siinä oppi ottamaan muita huomioon ja tukemaan toinen toisiaan, jos jollakin perheessä oli vaikeaa. Se kaikki tuntui luonnolliselta. Parantajan työssäni olen oppinut, ettei kuitenkaan saa unohtaa omia tarpeitaan. Kaikki todellinen palvelu lähtee itsensä rakastamisesta, koska kaikki se rakkaus, mikä meissä on, heijastuu ympärillemme. Jos itse voin huonosti, on vaikea toimia ympäristön ja muiden hyväksi. Huono oloni vaikuttaa kaikkeen ja silloin on parasta vetäytyä lepäämään, olemaan hetken luonnossa tai hakemaan apua itselleen. Elämässäni on ollut vaikeuksia ja kriisejä niin kuin kaikkien muidenkin elämässä. Valon, rukouksen ja meditaation avulla olen selvinnyt eteenpäin vaikeina aikoina.

Kehittämäni Valon Kosketus -hoito perustuu kaiken sen kokemukselle, mitä olen itse elämässäni oppinut henkisyydestä ja energioista.